Mikä on vapaaehtoinen verotus?
Vapaaehtoinen verotus on käsite, joka tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman perinteiseen verotusjärjestelmään. Tämä malli tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua aktiivisemmin yhteiskunnan rakentamiseen ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen valitsemalla itse veronsa määrän. Samaan aikaan malli mahdollistaa siirtymisen yhteiskunnan ulkopuolelle tarjoamalla mahdollisuuden poistua verojärjestelmän piiristä. Tätä voitaisiin kutsua eettiseksi versioksi verotuksesta, jossa kansalaisiin ei käytetä voimaa varojen keräämiseksi.
Nykyisessä yhteiskunnassa vapaaehtoinen verotus ei korvaa perinteistä verotusmallia, se antaa kansalaisille mahdollisuuden ilmaista kansalaisvastuutaan ja vaikuttaa siihen, mihin verorahat lopulta ohjataan. Tämä itsessään voisi olla kevyt malli suorittaa vapaaehtoinen verotus.
Tykkään argumentoida vapaaehtoisen verotuksen puolesta humoristisena pilkkana meidän valtio politiikallemme. Kuulemme jatkuvasti puhetta politikoilta ja medialta siitä, kuinka suomalaiset tykkäävät maksaa veroja. Verohallinnon tutkimuksen mukaan 70% suomalaisista tykkää maksaa veroja. Tämä on loistava uutinen! Jos suomalaiset tykkäävät maksaa veroja, voimme siirtyä järjestelmään, jossa verotus on vapaaehtoista. Yhteiskuntamme pyörisi normaaliin tapaan ja saisimme luotua eettisen järjestelmän.
Tämä on kuitenkin höpötystä, kuten moni voi arvata. Suomalaiset sanovat tykkäävänsä maksaa veroja, mutta kuinka moni oikeasti uskoo, jos verotuksesta tulisi vapaaehtoista, että suurin osa jatkaisi verojen maksamista normaaliin tapaan. Emme tiedä faktana, mutta en uskoisi kovin monen. En myöskään usko valtion itse uskovan, että kovin moni maksaisi veroa, koska silloin valtio voisi itse määrittää verot vapaaehtoiseksi. He eivät päätä kuitenkaan niin tehdä.
Kreikkalaiset suorittivat vapaaehtoisen verotuksen ensimmäisenä?
Luin mielenkiintoisen jutun liittyen kreikkalaisten tapaan suorittaa verotusta varakkaille ihmisille. Voitte lukea koko jutun aeon –sivulta, jossa kontekstia on avattu huomattavasti enemmän. Tässä kuitenkin lyhyt suomennos aiheesta:
”Kreikkalaiset sijoittivat verotuksen eettiselle kentälle: yhteiskunnan vapaus tai despotismi voitiin mitata sen verotusjärjestelmällä. Meidän tulisi ihastella heitä eikä niinkään sen vuoksi, miten he verottivat, vaan sen vuoksi, miten he eivät tehneet niin. Tuloveroa ei ollut. Verot eivät olleet tapa, jolla rikkaiden varallisuutta jaettiin kansan kanssa. Sen sijaan tämä saavutettiin vapaaehtoisella vaihtoehdolla: liturgialla. Sana liturgia – antiikin kreikkalaisesta leitourgia-sanasta – tarkoittaa ‘julkista palvelua’ tai ‘kansan työtä’.
Perustelu oli, että rikkaat tulisi kantaa kaupungin kulut, ottaen huomioon epätasainen osuus yhteisön varallisuudesta, josta he nauttivat. Mikään panos ei ollut pakollinen lain tai byrokratian voimin, vaan perinteen ja julkisen mielipiteen kautta. Liturgian motiivina oli hyväntekeväisyys, julkisen velvollisuuden tunne ja – merkittävästi – kunnian ja arvostuksen palkkio. Jos tehtävä suoritettiin hyvin, suojelijan asema hänen vertaistensa keskuudessa sekä tavallisten ihmisten parissa nousisi. Vaikka varhaisessa antiikin Kreikassa vain soturit voisivat tulla ‘sankareiksi’, myöhemmin liturgit voisivat saavuttaa sankarillisen aseman toimimalla julkisen edun puolesta toisten hyvinvoinnin eteen. Tuloksena oli, että monet antoivat enemmän kuin odotettiin, jopa kolme tai neljä kertaa, kaukana nykyisen kulttuurin tavasta maksaa niin vähän kuin laillisesti mahdollista.
Panathenaian kisat rahoitettiin rikkaiden toimesta ja lahjoitettiin kaupungille, samoin kuin Dionysian teatterifestivaali. ‘Koregiassa’ valittiin, rahoitettiin ja koulutettiin joukkueita kilpailemaan urheilu-, draama- tai musiikkikilpailuissa Ateenan monissa uskonnollisissa juhlissa. Koregos olemisesta oli kunnia. Monet antoivat enemmän kuin minimivaatimus. He jakaisivat ylistyksen ja palkinnot, jotka heidän kilpailijansa voittivat. Pronssiset kolmijalat ja muistomerkit pystytettiin – joista monet ovat edelleen olemassa – muistoksi niille, jotka olivat tukeneet parhaita teoksia. Monet antiikin Kreikan rakennuksista rahoitettiin myös kunnianhimoisten kilpailijoiden toimesta. Esimerkiksi Ateenan Stoassa Poikile tai Peisianaxin maalattu kuisti, jossa opetettiin stoalaisuutta ja esiteltiin monia maalauksia sekä sotasaalista. Monet Akropoliksen työt, mahdollisesti jopa Parthenon itse, rahoitettiin myös liturgialla. Vaikka vakuuttava näyttö jälkimmäisestä puuttuu, kultais-elefanttinen kulttipatsas, joka oli veistäjä Fidiasin tekemä ja jota hän myös valvoi Parthenonin rakentamisen yhteydessä, oli siellä liturgian kautta. (Sen rakentaminen maksoi enemmän kuin itse Parthenon.)”
Hyödyt ja mahdolliset ongelmat
Vapaaehtoisen verotuksen malliin liittyy useita hyötyjä ja haasteita. Yksi merkittävimmistä eduista on kansalaisten osallistumisen lisääntyminen yhteiskunnallisiin päätöksiin. Ihmiset tuntevat, että heillä on suora vaikutus siihen, miten heidän rahojaan käytetään, mikä voi vahvistaa yhteisöllisyyden tunnetta ja lisätä luottamusta julkiseen sektoriin.
Toisaalta vapaaehtoinen verotus voi myös johtaa epätasapainoon palveluiden saatavuudessa. Jos suurin osa kansalaisista valitsee rahoittaa esimerkiksi koulutusta, muiden tärkeiden alojen, kuten terveydenhuollon tai ympäristönsuojelun, rahoitus saattaa jäädä puutteelliseksi. Tämä asettaa haasteen yhteiskunnan tasapainoisen kehityksen kannalta.
Malli voi käytännössä tehokkaasti toimia määrittämällä pienen summan verotuksesta vapaaehtoiseksi tai antamalla vallan kansalle suoraan määrittää, mihin verorahoja käytetään. Minarkistisessa valtiossa malli on paljon suotuisampi, koska valtion vastuulla ei ole iso kasa kalliita palveluita, joista ihmiset ovat riippuvaisia. Eli tavallaan puhutaan siitä, että valtiosta tulisi palveluiden tuottaja, joita kansalaiset ovat valmiita rahoittamaan.
Valtio tulisi vapaaehtoisessa verotuksessa oikeasti kantamaan vastuuta omista teoistaan, kuten yritykset. Jos valtio tekisi huonoa työtä esimerkiksi terveyspalveluiden tarjoamisessa (Ei pitäisi tulla yllätyksenä, miksi tuon tämän esimerkiksi), olisi heillä riski menettää rahoitusta kansalaisilta. Valtion toiminta olisi tällöin luottamuksen varassa. Toki henkilökohtaisesti näen, että valtio epäonnistuisi tämän luottamuksen ylläpitämisessä, mutta ainakin yhteiskunnalla olisi mahdollisuus puuttua valtion huonoihin toimintatapoihin.
Haasteena vapaaehtoisessa verotuksessa, jossa valtio pidetään suurena, on demokratian toimivuus. Täysin totta on sanoa, että malli mahdollistaisi politikkojen ja valtion tutkia, mihin äänestäjät haluavat käyttää verorahansa ja tekemään päätöksiä todellisen kansalaisten tahdon mukaan. Ongelma kuitenkin on se, että varakkailla ihmisillä on suurempi vaikuttamismahdollisuus siihen, mitä palveluita rahoitetaan ja mitä lähdetään kehittämään pidemmälle. Voitaisiin toki argumentoida, että ihmiset jotka kykenevät laittamaan enemmän rahaa järjestelmään, pitäisi saada myös suurempi vaikutusvalta tarjottaviin palveluihin. Moni tosin uskoo samaan aikaan varakkaiden ihmisten olevan ahneita, eivätkä he maksaisi veroja, joka korjaisi tämä epätasa-arvon.
Johtopäätökset
Vapaaehtoinen verotus on mielenkiintoinen ajatus, joka haastaa perinteisen verotusmallin ja tarjoaa kansalaisille aktiivisen roolin oman yhteiskuntansa rakentamisessa. Vaikka se ei ehkä sovellu kaikille yhteiskunnille ja kaikkiin tilanteisiin, se voi olla hyödyllinen lisä välinevalikoimaan, kun pohditaan keinoja lisätä kansalaisten osallistumista ja vaikuttamista.
On tärkeää huomioida, että vapaaehtoinen verotus ei ole yksinkertainen ratkaisu monimutkaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Sen käyttöönotto vaatii huolellista suunnittelua ja testausta, jotta voidaan varmistaa sen tehokkuus ja oikeudenmukaisuus kaikille yhteiskunnan jäsenille. Samalla on välttämätöntä pitää valtio mahdollisimman pienenä, ettei koko yhteiskunta kaadu verorahojen vähenemisen takia.
Vapaaehtoinen verotus voi olla askel kohti aktiivisempaa ja osallistavampaa demokratiaa, jossa kansalaiset tuntevat olevansa entistäkin vahvemmin mukana yhteiskunnallisten päätösten tekemisessä. On kuitenkin tärkeää punnita huolellisesti sen hyötyjä ja haittoja, jotta varmistetaan sen kestävyys ja tehokkuus käytännössä.
Olen aina eettisemmän järjestelmän puolella, joka mahdollistaa vapaaehtoisuuden, eikä orjuuta kansalaisia. Ymmärrän, että ehdotus ei ole nykytilanteessa realistinen, jonka takia käytän ajatusta enemmän pilkkana nykyiselle järjestelmälle, kun oikeana ehdotuksena. Kaikesta huolimatta toivon, että jonain päivänä voimme päästä lähemmäs reilumpaa yhteiskuntaa verotuksen näkökulmasta.
