Mikä on perustulo?
Perustulo eli ajatus, että meille kaikilla pitäisi maksaa kuukausittaista toimeentuloa valtion toimesta. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että vastustan kyseisen sosiaaliturvajärjestelmän olemassaoloa. Siitä huolimatta näen siinä tarpeeksi myös positiivista, ja haluan käydä läpi kannanotossa, mitkä ovat perustulon hyvät ja huonot puolet.
Puhutaan ensimmäisenä perustulosta teoreettisesti. Täydellisessä maailmassa perustulo korvaisi kaikki muuta sosiaaliturvat. Tämä ei pelkästään poistaisi järjettömiä määriä turhaa byrokratiaa, mutta antaisi kansalaisten itse määrittää, mihin järjestelmiin he käyttävät rahansa. Malli on siis huomattavasti myös yksilöllisempi ja joustavampi kansalaisille.
Byrokratian leikkaaminen vähentäisi valtion kustannuksia ja sitä myötä potentiaalisesti pienentäisi valtiolta, jota jokaisen libertaarin pitäisi kannattaa. Byrokratian leikkaaminen näkyisi säästöinä julkisten työpaikkojen poistumisessa, joka vähentäisi huomattavasti tulevaisuuden kustannuksien nousua. Tämä tosin luo tietyn ongelman, joka on työttömyyden huikea kasvu julkisten työpaikkojen kadotessa.
Vastarinta perustulolle
Jos olemme realistisia, perustulo ei tule käyttöön pitkiin aikoihin. Kaikkien niiden, jotka haluavat kasvattaa valtiota, intressissä on ylläpitää nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää. Valtio menettäisi huomattavasti valtaa poistaessaan nykyisen järjestelmän ja olisi huomattavasti toimettomampi kuin ennen. Tämä yhdistettynä siihen, että julkisia työpaikkoja menetettäisiin paljon aiheuttaa tilanteen, jossa perustuloa vastaan tullaan taistelemaan aggressiivisesti julkisen sektorin toimesta. Tämä saattaa aiheuttaa usea alaisen lakkoilun, johon valtiolta tuskin löytyy työkaluja taistella vastaan. Mahdollista on, että olen pessimisti ja todellisuudessa tämä uudistus annettaisiin helposti mennä läpi. En tiedä, tulevaisuuteen on vaikea nähdä.
Vaikeata on myös kuvitella, että valtio antaisi ihmisten olla enemmän yksilöllisiä. Yksilöllisyyden tukeminen perustulolla tarkoittaisi sitä, että valtion pitää antaa ihmisten tehdä todella tyhmiä päätöksiä siitä, mihin perustuloa tuhlataan. Vapauden kanssa tulisi siis vastuu. Suurin osa ihmisistä tulisi olemaan kunnossa ja käyttäisi rahat hyvin, mutta onko valtio valmis katsomaan sivusta, kun päihdeongelmaiset ja uhkapelaajat käyttävät rahansa viinaan ja peleihin? Oma näkemykseni on, että Suomen valtiolla on pakkomielle holhoamiseen ja he eivät antaisi pahojen asioiden tapahtua.
Perustili
Suomessa on ehdotettu muutamia malleja perustulosta, joista tunnetuin on Elina Valtosen mainostama perustili. Perustili on asia, jota minulle on markkinoitu vuosien aikana ratkaisuksi käytännössä Suomen jokaiseen ongelmaan.
Perustilin on tarkoitus toimia ajatuksella, että kaikille 18-vuotiaille annetaan tili, jossa on esim. 20 000 euroa. He saavat kuukausittain käyttää tililtä tietyn verran rahaa, kun ovat työttömiä tai opiskelevat. Palattuaan työelämään he maksavat palkastaan tietyn verran korvaamaan käytetyt rahat ja lisäämään pottiin rahaa tulevaisuutta varten. Tämä on ovela tapa suorittaa perustulo, mutta se ei ole ongelmaton.
Elina mainostaa, että perustilin rahat ovat sinun omiasi. Tietenkään tämä ei pidä paikkaansa, kun 20 000 euroa ilmestyy tilillesi ilman, että olet edes maksanut veroja. Et myöskään saa nostaa rahoja, miten haluat. Kun perustilisi rahat loppuvat, tulet sinä saamaan tiilillesi lisää rahaa. Tämä viimeistään kumoaa käsityksen, että perustilin rahat ovat omiasi eikä valtion. Perustilissä ei ole ollut tarpeeksi rohkeutta antaa ihmisten kärsiä omista valinnoistaan, jos tililtä loppuu rahat. Tämän takia 20 000 euron jälkeen saat lisää rahaa eli rahaa on loputtomasti. Koska rahat ovat kaikkien omia, kuka on vastuussa tämän ylimääräisen rahan velasta ja korosta? Onko se valtio vai kansalainen? Löisin vetoa, että se on valtio. Myös perustilin käyttöönotto on kallis, koska se vaatii paljon pääomaa, että se saadaan aloitettua.
Oma näkemykseni perustulosta
Henkilökohtaisesti näkisin perustulon olevan parempi ratkaisu kuin nykyinen järjestelmä, mutta näen siinä silti tiettyjä uhkia, jotka voivat tehdä paljon vahinkoa tulevaisuudessa. Ensimmäisenä ongelmana näen riippuvuudet ja etuoikeuksien syntymisen. Valtion sosiaaliturvajärjestelmät aiheuttavat riippuvuutta. Ajan myötä ihmiset näkevät itsensä etuoikeutettuina tukiin. Kyse ei enää ole, että muuta kansalaiset auttavat sinua vaan sinä olet etuoikeutettu muiden rahoihin. Perustulo hämärtää normaalia sosiaaliturvaa enemmän omien ja yhteisten rahojen rajaa.
Omasta näkökulmastani, alettaisiin koko ajan vaatia enemmän ja enemmän muiden kansalaisten rahojen jakamista. Suomessa tukijärjestelmiä aktiivisesti pyritään laajentamaan, joten en näe tätä erityisen epäuskottavana oletuksena, että perustuloa pyrittäisiin jatkuvasti laajentamaan. Keskustelu myös tuloeroista antaisi luulla, että perustuloa käytettäisiin luomaan täysin omistukselta tasa-arvoinen yhteiskunta.
Perustulo tulisi poistamaan myös syitä kehittää itseänsä ja säästää rahaa. Jos kansalaiset tuntevat olonsa liian turvalliseksi tukijärjestelmien kanssa, niin kehitys ja innovaatio vähentyvät. Yhteiskunnalle on äärimmäisen tärkeätä, että kansa säästää rahaa ja tekevät harkittuja valintoja markkinoilla. Perustulo ei kannusta tähän vaan sitä vastaan. Tämä ei tosin ole pelkästään perustulo ongelma vaan sisältyy myös meidän nykyiseen sosiaaliturvajärjestelmään.
Viimeisenä näkisin perustulon ongelmana kulutuksen kasvamisen. Kulutus nostaa bruttokansantuotetta, mutta ei tarkoita automaattisesti taloudenkasvua. BKT on hyvä mittari kulutukseen, mutta ei niinkään kokonaisuudessaan talouden mittaamiseen. Jos kuvittelemme tuotannon olevan asioiden luomista, niin kulutus on kaikkea itseänsä edeltävän tuhoamista. Meidän ei pitäisi keinotekoisesti kasvattaa kulutusta, että saamme bruttokansantuotetta kasvatettua.
Perustulo kaikessa hyvässä ja pahassaan on edistystä parempaan suuntaan. Henkilökohtaisesti en toisi kuitenkaan perustuloa kannata vaan pyrkisin leikkaamaan tukia pois, kunnes meille jäisi paljon yksinkertaisempi ja pienempi tukijärjestelmä. Tämä ei niinkään ole libertaarien ja liberaalien arvokysymys vaan strategisen pohdinnan kohde.
