Väärinkäsitys monopoleista
Meidän yhteiskunnassa on syvästi kulttuuriin juuttunut ajatus monopoleista ja kuinka ilman valtiota eläisimme järjestelmässä, jossa monopolit riehuvat vapaina alistaen kansaa. Näen tämän ajatuksen naurettavana, eikä se perustu todelliseen uhkaan.
Jos pyrimme tarkkailemaan tilannetta objektiivisesti, huomaisimme monopolien itsessään olevan valtioiden aiheuttama ongelma. Valtio on toimija, joka pystyy antamaan valtaa yrityksille kehittämään heidän monopolista asemaansa erilaisten regulaatioiden kautta, tai valtio on itse monopolien hallitsija. Argumentoimme monopoleja vastaan, mutta suoranaisesti kansalaisilla ei näyttäisi olevan suurta moraalista ongelmaa itsessään monopolien kanssa. Tämä tietenkin voi johtua myös illuusiosta, jossa nähdään valtion omistamat yrityksen kansan yhteisinä yrityksinä.
Monopolit epäonnistuvat markkinoilla
Monopolit on pääsääntöisesti luotu epäonnistumaan. Yrityksillä on hyvin vaikea ylläpitää asemaa ainoana palvelun tai tuotteen tarjoajana. Markkinoille aina ilmaantuu uusia toimijoita, jotka pystyvät tarjoamaan henkilökohtaisempaa palvelua, laadukkaampaa tuotetta tai alittamaan suuren toimittajan hinnat. Rockefeller törmäsi tähän ongelmaan yrittäessään luoda monopoliaan öljyn jalostamiseen.
Rockefellerin suunnitelma oli ostaa kilpailijansa ulos markkinoilta. Näin hän teki monille isommille toimijoille, mutta aina markkinoille saapui uusia toimijoita, jolloin kilpailijoiden ulos ostamisesta tuli suurempi ja suurempi taloudellinen ongelma. Ratkaisu tähän ongelmaan oli sulkea kilpailijoita alentamalla hintoja. Hintojen alentaminen loppui luonnollisesti, kun kilpailijat olivat poistuneet markkinoilta ja hinnat voitiin taas nostaa korkeammalle. Tämä tietenkin loi taas kerran uusia kilpailijoita. Toimivimpia taktiikoita lopulta oli pyrkiä lahjomaan lainsäätäjiä, että kilpailua ei muodostuisi, jonka Rockefeller teki Pensylvaniassa.
Lopulta kuitenkin Rockefellerin toiminnalle laitettiin loppu 1911 Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden toimesta. Tämä on osittain onnistuminen valtiolta sulkea monopoli, vaikka todellisuudessa Rockefellerin monopoli oli jo kuolemassa pois ennen korkeamman oikeuden puuttumista asiaan. Myönnettävästi, vaikka monopoli oli kuolemassa, oli öljyn jalostamisen osuus kuitenkin yli 70% koko markkinasta. Emme silti voi täysin esittää, että tämä oli valtion onnistuminen pysäyttää monopoli vaan enemmänkin onnistuminen pysäyttää kuoleva monopoli.
Monopolien väliaikaisuus
Monopolit vaikuttavat aina olevan hyvin väliaikainen asia, jos emme huomioi valtion monopoleja, jotka ovat käytännössä ikuisia, ellei valtio niitä itse sulje. Uudet yrittäjät, innovaatio ja paremmat tuotteet/palvelut voivat poistaa suurelta tekijältä heidän asemansa. Blockbuster, joka ei tosin ollut monopoli, menetti merkittävän asemansa Yhdysvalloissa, kun Netflix aloitti streamaus –palvelunsa. Sen jälkeen Netflix otti äärimmäisen suuren aseman markkinoista ja on ajan myötä menettänyt suosiotansa kuluttajien päätöksistä ja kilpailijoiden takia. Monopolit ovat äärimmäisen vaikeita ylläpitää, jos markkinat pidetään vapaana kilpailulle.
Onko monipolit automaattisesti paha asia?
Meidän ei pidä myöskään sokeasti ajatella, että monopolit ovat luonnostaan automaattisesti paha asia. Tilanteita muodostuu, jossa monopolit ovat täysin ymmärrettävissä. Jos meillä teoreettisesti olisi yritys, joka tarjoaa halvasti ja laadukkaasti palvelua, ei meidän tulisi rankaista heitä hyvästä toiminnastaan. Asiakkaat ovat päättäneet käyttää yrityksen palveluja, eikä yritys ole toiminnassaan tehneet mitään väärää.
Oikean elämän esimerkki ymmärrettävästä monopolista on innovaatioiden muodossa. Jos yrittäjä luo täysin uuden keksinnön, tulee hän omistamaan väliaikaisesti monopolin myymällä tuotettaan. En ainakaan usko kenenkään näkevän sellaista tilannetta kovin ongelmallisena.
Vapaat markkinat
Näen todella paljon epärealistista pelkoa monopoleihin ja vapaaseen markkinoihin liittyen. Jos meillä on vapaat markkinat, jotka eivät ole valtion säätelemät, ei tule markkinoilla olemaan valinnan vapautta. Olen täysin erimieltä. Kuvitellaan, että siirrämme musiikin vapaille markkinoille, tulisiko meillä olemaan useita artisteja markkinoilla vai kuunteleeko jokainen suomalainen pelkästään Eminemiä? Realistisempaa on olettaa, että meillä olisi useita toimijoita, koska ihmiset haluavat palvelua omiin tarpeisiinsa, eikä yksi keino palvella täytä läheskään kaikkien tarpeita.
Liikkumisessa sinulla olisi erilaisia tuotteita/palveluita, kuten autot, polkupyörät, mopot, rullaluistimet jne. Autojen markkinoihin sisältyy erilaisia autoja erilaisin polttoainein, toiminnollisuuksien ja käyttömuotojen kanssa. Toki voisi olla, että yksi yritys yrittäisi hallinnoida tätä kaikkea, mutta todellisuudessa siinä onnistuminen laadukkain tuloksin, ei ole kovin todennäköistä.
Todellinen pelko, johon meidän kannattaisi keskittyä on kartellit. Erityisesti sellaiset, jotka venyvät useisiin eri markkinoihin. Yrityksien yhdistyminen ja pyrkimys olla päästämättä toisia yrityksiä toimintaan on vahingoittavaa vapaille markkinoille. Voimme tosin keskustella siitä enemmän toisessa kirjoituksessa, että onko kartellien estäminen valtion voimalla tarpeellista vai voiko vapaat markkinat estää kartelli toiminnan, kuten se voi estää monopolien muodostumisen.
Viimeisenä haluan vielä sanoa jotain nykypäivän monopoleista tai enemmänkin monopolia muistuttavista yrityksistä, jotka eivät ole suoranaisesti valtion omistuksessa. Yhdysvalloissa on pankkeja, sosiaaliset mediat ja suuret tavaran jälleenmyyjät, jotka omistavat monopolisen aseman (vaikka eivät suoria monopoleja olekaan. Kirjoitan näistä lisää tulevaisuudessa, mutta vahva yhdistävä tekijä sosiaalisilla medioilla ja vaikka Amazonilla on se, että ne tekevät yhteistyötä valtion kanssa ja auttavat heitä luomaan regulaatiota, joka pitää kilpailijoita poissa markkinoilta. Kyseessä on siis tietynlainen korruption kierre (Voitteko uskoa, että Yhdysvallat ovat korruptoitunut valtio!?), jossa suuret yritykset saavat valta-asemansa valtion vallan kautta. Mutta joka tapauksessa tästä enemmän tulevaisuudessa.
