Kulttuurisota liekeissä
Yhteiskunnassamme käydään suurta valtataistelua konservatismin ja progressivismin välillä. Osa kutsuu tätä kulttuurisodaksi ja osa näkee tämän vain jatkumona ikuiselle vasemmisto vs. oikeisto tribalismille. Keskustelu on monesti hyvin raivokasta, eikä ihmisillä ole tilaa kuulua kuin yhteen näistä heimoista. Henkilökohtaisesti en halua kuulua kumpaankaan heimoista vaan kutsun itseäni pelkästään libertaariksi.
Näen molempien termien, konservatismi ja progressivismin, olevan täysin hyödyttömiä termejä, joiden on tarkoitus heijastaa omalle puolelleen hyveellisyyttä. Konservatismi haluaa ylläpitää vanhoillisia arvoja tai pitää yhteiskunnan nykyinen järjestys pystyssä ja progressivismi haluaa sosiaalista uudistusta yhteiskuntaan. Tämä on tietenkin järjetön yksinkertaistus, mutta arkikielessä erityisesti nämä sanat tarkoittavat täysin, mitä ihmiset haluavat niiden tarkoittavan.
Olenko konservatiivi?
Lähtökohtaisesti en näe kumpaakaan ajatusmallia kovin hyvänä. Vanhojen arvojen aseman ylläpitäminen yhteiskunnassa ei ole itsessään mikään itseisarvo ja on tärkeää, että asenteemme muuttuvat, kun yhteiskunnassa huomataan epäkohtia. Progressiivit tuntuvat taas näkevän muutoksen itsessään arvokkaana. Tykkään vitsailla siitä, että 20 vuoden päästä konservatiivit ovat puolustamassa huumeiden laillistamista, kun progressiivit tulevat edistystä jahdattaessa yrittämään kieltää huumeiden käyttämisen. Olemme jo huomanneet tämän osittain siinä, että yhdysvaltalaiset (ja osittain eurooppalaiset) yrittävät tuoda rodullista erottelua takaisin työpaikkojen osalta ja koulujen näkökulmasta.
Osa ihmisistä kuvailisi minua progressiiviseksi ja toinen puoli konservatiiviseksi. Abortin vastustaminen saa monet karjumaan, kuinka olen konservatiivi vaikka argumentoin asiaa lasten oikeuden edistämisen näkökulmasta, enkä uskonnollisista syistä, joita minulla ei ateistina ole. Kannatan huumeiden laillistamista, jonka takia minua luullaan progressiiviksi vaikka en halua, että yhteiskunnan asenteet mitenkään muuttuisi positiiviseksi huumeiden käytön näkökulmasta. Hyvin samanlainen tapaus prostituution kanssa, sen pitäisi olla laillista, mutta yhteiskuntana meidän pitäisi katsoa negatiivisesti itsensä myymistä. En mahdu lokeroon tässä vastakkain asettelussa, eikä minun tietenkään tarvitse.
Tulen aina olemaan himo kristitty ateisti, joka haluaa tuoda kommunistisen vapaa markkinan, jossa ihmiset saavat vapaasti valita sukupuolensa, mutta heidät ammutaan sen takia.
Autoritarismi
Olen tosin huolissani tästä kehityksestä mihin olemme menossa. Konservatiivit ja progressiivit ovat menossa molemmat autoritaariseen suuntaan. Kyse ei ole millään tavalla mieltymyksestä, miten asiat tulisi mennä vaan molemmat puolet haluavat alistaa toisen puolen elämään heidän haluamaansa elämää. Konservatiivit haluavat estää yksilönoikeuksia seksuaalivähemmistöiltä, kieltää puhetta ja laittaa ihmiset kulkemaan heidän polkuaan elämässä. Progressiivit haluavat täysin samaa, mutta omasta näkökulmastaan. Ennen olisin kuvaillut itseäni progressiiviseksi ihmiseksi, mutta en voi uskoa sitä määrää ihmisiä, jotka haluavat vain suoranaisesti hallita muita ihmisiä. Minä pidin progressiiveistä, koska he vaikuttivat siltä, että he halusivat todellisesti antaa ihmisten elää omaa elämäänsä, vaikka he eivät täyttäneet yhteiskunnan normeja. Nyt he haluavat meidän elävän heidän tavallaan ja saada muut tukemaan heidän suuntaansa. Konservatiivit luonnostaan eivät ole yhtään parempia, mutta heidän autoritaarisuus ei järkytä minua yhtä paljon kuin progressiivien autoritarismi, koska odotin progressiiveilta parempaa.
Sillä ei ole mitään väliä, mihin porukkaan kuulut, jos meillä olisi vapaus päättää omasta elämästä. Konservatiivit saisivat elää omien arvojensa kanssa ja progressiivit omiensa. Voisimme pitää julkisen sektorin täysin neutraalina minkäänlaisesta keskustelusta ja antaa ihmisten olla oman elämänsä hallitsija.
Lapset kärsivät
Suurimmat kärsijät kulttuurisodassa ovat lapset. Molemmat puolet yrittävät kampanjoida omaa dogmiansa nuorille ihmisille. Konservatiivit uskonnollista moraaliaan ja ydinperhe keskeistä ajatusmaailmaa. Progressiivit sukupuoli-ideologiaansa ja tasa-arvo ajatusta, joka on valmis alistamaan kenet tahansa paremman lopputuloksen hinnalla. En halua kumpaakaan. Jättäkää lapset rauhaan ja keskustellaan asioista aikuisten kesken. Me emme tarvitse uusia kouluohjelmia, joilla aivopestään lapset uskomaan tiettyihin asioihin.
Tiedän jo, että molemmat puolet tulevat huutamaan, kuinka tälläiset ihmiset eivät ole oikeita progressiiveja tai oikeita konservatiiveja. En sano, että molemmat puolet ovat absoluuttisesti pahoja, mutta näissä porukoissa ovat nämä ihmiset ja he keskustelevat äänekkäästi. Monet ihmiset, jotka sanovat, että tämä kuvaus ei pidä paikkaansa monesti itse syyllistyvät tietynlaiseen autoritarismiin, jossa he haluavat lain voimin tuoda oman sosiaalipolitiikansa laiksi.
Emme saa luovuttaa keskustelua
Viimeisenä haluan tuoda esille, miksi kulttuurisota on tärkeää liberaaleille ja libertaareille, tai ainakin miksi sen pitäisi olla. Kaikki meistä on osana kulttuurisodassa, (osa haluaa teeskennellä etteivät ole, mutta sitten osallistuvat siihen täysillä mukaan. Osittain johtuen siitä, että asian kutsuminen kulttuurisodaksi vähätellen, antaa henkilölle ylemmyyden tunteen) halusimme sitä tai ei. Tällä hetkellä keskustelu on vahvasti autoritaristen ihmisten käsissä ja meidän liberaalien täytyy tuoda vapaus vaihtoehto esille, jossa kerromme ihmisille, että meidän ei ole pakko pakottaa ketään mihinkään kaavaan. Keskustelun luovuttaminen vai, koska näkee ettei halua olla samaa mieltä konservatiivien tai progressiivien kanssa mistään, luovuttaa keskustelun täysin näille ihmisille.
Molemmilla puolilla on hyviä pointteja ja ovat oikeassa jossakin. Tarjotaan siis keskusteluun vielä vapauden näkökulma.
