Oikeusjärjestelmä Vs. Lapsen raiskaus
Mitä enemmän lukee mediasta oikeusjärjestelmien päätöksistä raiskaustuomioihin, sitä nopeammin menettää luottamuksen instituutioon kokonaisuudessaan. Myönnän tähän alkuun, että on hyvin mahdollista, että aiheita on käsitelty mediassa epärehellisesti. Tämä kannanotto perustuu täysin niihin tietoihin, mitä kyseisistä oikeustapauksista voi mediasta saada.
Tulen tässä kannanotossa käymään kolme eri tapausta, joista kaksi on raiskaukseen ja yksi sananvapauteen liittyvä tapaus. Ensimmäinen tapaus, jonka iltasanomat nimesivät: ”Kylään tullut mies ei jäänyt kahville keittiöön – raiskasi 5-vuotiaan tämän huoneessa” on ensinäkin äärimmäisen hieno ja hämmentävä otsikko valinta.
Uutisessa kerrotaan, kuinka ystävän poikaystävä raiskasi hänen tyttärensä, kun tytär oli vain 5-vuotias. Mies raiskasi lapsen kahdesti. Hovioikeus lievensi hänen tuomiotaan 4 vuodesta, vain 3 ja puoleen vuoteen. Hovi ei nähnyt tekoa erityisen törkeänä. Miehellä ei ollut luottamussuhdetta lapseen ja teko kesti ”vain vähän aikaa”. Heidän mukaansa tuomiosta teki kuitenkin ankaramman se, että teko kohdistui lapseen.
Kaikki, jotka ovat lukeneet ylemmän kappaleen, varmaan huomaavat massiivisia ongelmia tämän tilanteen kanssa. Lapsi oikeuden mukaan raiskattiin, mutta tuomio ei ole sen suurempi kuin 3 ja puoli vuotta. Perustelut tuomion pienentämiselle eivät ole kovin pätevät. Miksi se, että raiskaus kestää vain vähän aikaa, vaikuttaa todella merkittävästi tuomioon. Tämä perustelu ei ole uniikki vain tälle tapaukselle vaan toistuu myös muissa samankaltaisissa tapauksissa.
Hovioikeus näyttää uskovan ajatukseen, että jos raiskaat lapsen, niin raiskauksen on parempi olla nopea tai muuten teko on törkeä. Hovioikeudella oli oikea argumentti tehtävänä tuomion pienentämiseen, jota he eivät iltasanomien mukaan käyttäneet. Rikos ilmoitettiin 8 vuotta myöhemmin, kun oletettu raiskattu täytti 13 vuotta. Teolle ei ollut mitään todisteita kuin vain tytön omat sanat. En ota kantaa, miksi tyttö valehtelisi tai onko hänen sanansa luotettava, mutta tämä tuomio itsessään perustuu hyvin heikkoihin todisteisiin.
Näyttää siltä, että oikeus epäonnistui jokaisella rintamalla. Tuomio ei täsmää tekoa, eivätkä he onnistuneet todistamaan tekoa ennen tuomion antamista.
Oikeusjärjestelmä Vs. Turun rappuraiskaaja
Toisessa tapauksessa puhutaan Turun rappuraiskaajasta. Rappuraiskaajan tuomiota lievennettiin, koska teko ei ollut erityisen nöyryyttävä. Kuka voisi nähdä, että rapussa raiskatuksi tulemisessa olisi yhtään mitään nöyryyttävää? Turun hovioikeus alensi tuomion vuoden ja kymmenen kuukauden mittaiseksi. Lisäksi se lievensi tuomion ehdolliseksi, joten raiskaaja ei joudu teostaan vankilaan.
Oikeuden mukaan teossa ei käytetty vakavaa väkivaltaa ja teko kesti alle 3 minuuttia. Raiskaaja ei edes kiistänyt tapauksessa syyllisyyttään, vaan kertoi oikeudelle asian olleen paljon miedompi kuin aikaisemmin kuvattuna. Tästä syystä on erityisen vaikea ymmärtää, miksi tuomiota olisi pienennetty tälle tasolla.
Kuten aikaisemmin mainitsin, media saattaa käsitellä näitä uutisia hyvinkin epärehellisesti. Täysin mahdollista on, että he jättävät mainitsematta merkittäviä faktoja. Siitä huolimatta, että en luota mediaan sekuntiakaan, myös luottamus instituutioihin on heikko. Vuosien ajan Suomessa on jatkuvasti annettu heikkoja tuomioita raiskausrikoksista. Tämä luo uskottavuutta uutisille oikeuksien tyhmistä päätöksistä.
Oikeusjärjestelmä Vs. Maahanmuuttovastainen vanha mies
Viimeisenä tapauksena tuon esille sananvapauteen liittyvän tuomion, jossa lehden päätoimittaja saa tuhannen euron sakkorangaistuksen toisen henkilön mielipidekirjoituksesta. Tuomio annettiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaa. Jos ette ole käyneet lukemassa Suomen Libertaaripuolueen tavoitteita, käykää lukemassa sananvapauden turvaaminen, jossa käymme läpi, miten kiihottamista kansanryhmää vastaan toimii ja miten sitä tulisi muuttaa.
Toimittaja sai tosiaan tuomion maahanmuuttajien mahdollisesta loukkaantumisesta (kukaan ei ikinä todistanut loukkaantuiko kukaan sanoista). Ihmisiä kutsuttiin “rättipäiksi”, “siivellä eläjiksi” ja sanottiin, että heidän pitäisi palata kotimaahansa. Hyvin yleistä maahanmuuttovastaista retoriikkaa. Kirjoittaja oli yli 70-vuotias mies, joten kukaan tuskin oli yllättynyt näistä näkökulmista.
Kirjoitus on poistettu, joten on vaikea tietää, mitä hän todellisuudessaan sanoi. Oikeus kuitenkin tarttui näihin kohtiin, joten voidaan olettaa, ettei kirjoitus mennyt huomattavasti pahempaan suuntaan. Oikeudessa kuitenkin sanottiin, että näiden sanojen pohjalta voitaisiin maahanmuuttajiin kohdistaa vihaa ja halveksuntaa. En ymmärrä, miksi suomalaiset yhtäkkiä alkaisivat 70-vuotiaan miehen kirjoituksen takia vihata maahanmuuttajia. Oikeuden mukaan maahanmuuttajien ihmisarvoa on loukattu kirjoituksen takia.
Tämä on äärimmäisen vaarallista retoriikkaa oikeusjärjestelmältä. Ryhmän kritisoiminen tai ylipäätänsä solvaaminen poistaisi heidän ihmisarvon. Minua ei kiinnosta, vaikka tämän miehen kirjoitus ei ollut mitään muuta kuin maahanmuuttajien solvaamista, hän on silti oikeutettu mielipiteisiinsä.
Käräjäoikeuden ei olisi pitänyt myöskään rankaista teosta miestä, joka ei kirjoittanut juttua lehteen. Tämä on valtion sanoma, että kansan pitää olla varuillaan, kenen kirjoituksia jakaa tai he voivat itse joutua ongelmiin. Kaikilla suomalaisilla pitäisi olla sananvapaus ja mahdollisuus jakaa muiden kirjoituksia ilman syyllistymättä rikokseen.
Tässä ”rikoksessa” ei ollut uhria, eikä ollut mitään todisteita, että kukaan olisi loukkaantunut. Kyse oli täysin kuvitteellisesta tilanteesta, jossa joku mahdollisesti loukkaantui. Meidän ei pitäisi tuomita ihmisiä fantasiasta vaan oikeasti tapahtuneista asioista.
