Mikä on inflaatio?
Mikä on inflaatio? Miten sitä mitataan? Nämä ovat kysymyksiä, joihin yllättävän moni luulee vastauksen olevan helppo ja yksiselitteinen. Arkikielessä erityisesti puhutaan inflaatiosta, joka ei täysin vastaa todellisuutta inflaatiosta. Voit esimerkiksi kuulla toisen henkilön sanovan inflaation olevan hintojen nousua. Tämä on käytännössä osittain totta, mutta silti kaukana totuudesta.
Oxford määrittää inflaation yleisenä hintojen nousuna ja rahan ostoarvon laskuna. Tai jos luotat WikiPediaan lähteenä, sanotaan inflaation olevan ostovoiman heikkenemistä, jonka aiheuttaa hintatason nousu. Molemmat näistä määritelmistä ovat harhaanjohtavia ja unohtavat täysin, miten inflaatio toimii.
Inflaatio on rahan arvon laskemista, kuten molemmat määritelmät tavallaan sanoivat, mutta hintojen nousu ei aiheuta rahan arvon laskua. Hintojen nousu on inflaation seuraus, eikä inflaatio itsessään.
Rahan ja tuotteiden vaihtosuhde
Ludwig Von Mises kuvailee inflaatiota seuraavasti:
”Jos kaviaarin tarjonta olisi yhtä runsasta kuin perunoiden tarjonta, kaviaarin hinta – eli kaviaarin ja rahan tai kaviaarin ja muiden hyödykkeiden välinen vaihtosuhde – muuttuisi huomattavasti. Siinä tapauksessa voisi saada kaviaaria paljon pienemmällä uhrauksella kuin mitä nykyään vaaditaan. Samoin jos rahan määrää lisätään, rahayksikön ostovoima pienenee ja myös tavaran määrä, joka voidaan saada yhdellä tämän rahayksiköllä, pienenee.”
Mises jatkaa:
”Kun 1500-luvulla Yhdysvaltojen kulta- ja hopeavarat löydettiin ja hyödynnettiin, valtavia määriä jalometalleja kuljetettiin Eurooppaan. Tämän rahan määrän kasvun seurauksena oli yleinen taipumus hintojen nousuun Euroopassa. Samalla tavalla nykyään, kun valtiot lisäävät rahan määrää, seurauksena on, että rahayksikön ostovoima alkaa laskea, ja siten hinnat nousevat.”
Ei ole olemassa taloudellista argumenttia, miksi uuden rahan luominen ei tuottaisi enemmän inflaatiota. Varsinkin nykyaikana, kun rahan ei enää tarvitse olla fyysistä, voidaan rahaa luoda lisää helposti.
Valtio luo inflaatiota
Inflaatio johtuu valtion kulutuksesta. Kuvitellaan vaikka, että valtio rakentaa sairaalan. Jos sairaala rakennetaan verorahoilla, tulisi rahat kansalta, jolloin tulot ja menot olisivat tasapainossa. Rahaa painamalla/luomalla tosin mennään tilanteeseen, jossa rakentajat saivat uutta rahaa, jota ei ollut. Meidän järjestelmässä on sairaalan verran epätasapainoa.
Toisella esimerkillä, jos valtion työntekijät saavat palkankorotuksen, inflaatio ei tule kasvamaan, jos se tehdään verorahoilla. Tällöin kansalaisilla on vain vähemmän rahaa, joka menee valtion työntekijöille. Tällöin kansalaisten tuotteiden kulutus laskisi, kun taas valtion työntekijöiden kasvaisi. Taas kerran, jos tämä tehdään uudella rahalla, pysyisi kulutus kansalaisilla samana, mutta valtion työntekijöillä kasvaisi. Kokonainen tuotteiden kysyntä siis kasvaisi.
Hintojen nousu tapahtuu askel askeleelta ja suhteutettuna eikä kokonaisena massana kaikkiin hintoihin kerrallaan. Inflaation vaikutus hintoihin on riippuvainen siitä, mihin uusi raha käytetään ja kuinka nopeaa raha liikkuu.
Aikaisemman esimerkin mukaan hintojen nousu riippuu täysin siitä, miten valtion työntekijät käyttävät rahansa. Ensimmäiset uuden rahan omistajat ovat aina suurimmat hyötyjät inflaatiosta. He pystyvät maksamaan tuotteita ennen hintojen nousuja. Samalla tavalla yritykset, joihin rahaa käytetään hyötyvät aluksi inflaatiosta. Yleisesti inflaatiossa häviävät köyhemmät ja varakkaat hyötyvät.
Valtiot käyttävät inflaatiota keinona saada rahoitusta projekteille. Inflaatio ei vaadi selitystä kansalaisille, miksi heiltä tarvitaan lisää verotuloja. Inflaation saavuttamiseksi käytetyt tekniset menetelmät ovat niin monimutkaisia, että keskiverto kansalainen ei ymmärrä inflaation edes alkaneen.
Pitkällä aikavälillä inflaatio päättyy valuutan hajoamiseen; se päättyy samaan katastrofiin, kuin Saksassa vuonna 1923. Elokuussa 1914 dollarin arvo oli neljä markkaa ja kaksikymmentä senttiä. Yhdeksän vuotta ja kolme kuukautta myöhemmin, marraskuussa 1923, dollari sidottiin 4,2 biljoonaan markkaan. Toisin sanoen markka ei ollut enää minkään arvoinen. Sillä ei ollut mitään arvoa.
Kun raha ei perustu mihinkään, kuten se ei perustu nykyään Euroopassa ja Yhdysvalloissa, inflaation räjähdysmäinen kasvu on suuressa riskissä, kun valtiot pystyvät käyttämään loputtomasti rahaa projekteihin ilman todellista rajaa.
Tärkeintä on muistaa, että inflaatio ei ole Jumalan teko. inflaatio ei ole tauti, joka tulee kuin rutto. Inflaatio on politiikkaa, sellaisten ihmisten tietoista politiikkaa, jotka turvautuvat inflaatioon, koska he pitävät sitä pienempänä pahana kuin valtion vallan pieneneminen.
CPI & HICP seurauksien mittareina
Tiivistäisin tämän sanoman vielä ajatukseen, että inflaatio on rahan määrän kasvua. EU:ssa ja Yhdysvalloissa on oma tapansa laskea inflaatiota, joka yleisesti tehdään seuraus mittareilla. Yhdysvallat käyttävät kuluttajahintaindeksiä (CPI) ja EU Yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä (HICP). Molemmissa keinoissa yritetään kuluttajan näkökulmasta arvioida, kuinka paljon heidän arjessaan hinnat ovat nousseen. Tämä on todella huono tapa arvioida esimerkiksi sähkön hinnan nousua ja antaa ylipäätänsä vain suuntaa antavan kuvan.
Itse argumentoisin inflaation olevan paljon suurempi kuin mitä CPI ja HCIP näyttävät. Katsomalla esimerkiksi EU:n M1 rahavarantoa. 2000 vuodelta 2022 vuodella rahavaranto on noussut vähän alle 600%. Sen verran meidän yhteiskunnassa on enemmän uutta rahaa. Tämä on paljon massiivisempi luku kuin 10%, mitä meillä puhutaan inflaatiosta.
Keskuspankin pitää lopettaa rahan luominen
Meidän on tärkeätä mitata muutakin kuin inflaation seurauksia. Jos me emme ennakoi rahavarannon kasvua tai ylipäätänsä, ei näkyvän, inflaation kasvua, voi se räjähtää käsiin yllättävillä seurauksilla. Meitä voi seurata sama tilanne, kun Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Syy, miksi keskustelussa ei huomioida todellista inflaation kasvua on, koska vallassa olevat ihmiset haluavat suojella keskuspankin uskottavuutta ja suojella heidän suorittamaansa holtitonta talouspolitiikkaa, jota he ovat tehneet viimeiset 20 vuotta.
Vaikka nyt halutaan puhua siitä, kuinka Ukrainan sota aiheuttaa inflaatiota, tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Sota on aiheuttanut hintojen nousua, mutta hintojen nousu ei ole automaattisesti inflaatiota. Rahan arvo ei ole sinänsä heikentynyt mihinkään sodan takia. Keskuspankkien holtiton rahapolitiikka taas on aiheuttanut valuutan heikentymisen.
